Ruualla leikkimistä ..

Sanovat, että ratsastus on ruualla leikkimistä. Sanovat sen olevan helppoa.
Hevonen, 170cm korkea, 800 kiloa painava. Kun hevonen seisoo edessäsi ja puhaltaa ilmaa keuhkoistaan, sen sydän lyö. Kun sen sydän lyö, se ei ole ruokaa. Kun se juoksee 40 kilometrin tuntinopeudella ohitsesi, se ei ole ruokaa. Se on elävä, arvaamaton olento.

Ratsastus on helppoa. Niinkö? Yksikin väärä liike, ja hevonen voi tehdä juuri päinvastoin odotuksiasi. Se voi alkaa peruuttaa, kiemurrella tai vaikka hypätä pystyyn. Se saattaa nostaa laukan tai pysähtyä kokonaan. Se saattaa tehdä äkkikäännöksen tai sivuloikan. Ratsastustermejä on satoja, tuhansiakin. Kaikki ei siis taidakkaan olla niin yksinkertaista kuin luulit, eihän?

Me ratsastajat onnistumme kaikessa tässä. Saamme valtavan, yli kymmenenkertaa itsemme kokoisen eläimen kulkemaan allamme täysin oman tahtomme mukaan. Uskallamme nousta arvaamattoman saaliseläimen selkään, jonka ainoa selviytymiskeino luonnossa on pakoon juokseminen. Uskallamme nostaa laukan ja hypätä jopa yli metrin esteitä eläimen kanssa, joka voisi heittää ratsastajan selästään sekunneissa, ja aiheuttaa tälle pahoja vaurioita, toisinaan jopa kuoleman. 

Hevoset haisee. Totta. Tallilla saattaa jonkun hienohelman nenään tuoksahtaa toiselta kun omassa palatsissaan. Todellisuudessa hevosen lanta haisee, ei hevonen. Mutta väitätkö, että oma tuotuksesi tuoksuisi ruusuilta ja mansikoilta. Tuskimpa.

Hevoset ovat tunteettomia ja tylsiä. Oletko koskaan halannut isoa, lämmintä, pehmeää hevosta ? Oletko koskaan silittänyt hevosen päätä niin, että hevonen on laskenut sen syliisi ? Oletko koskaan kertonut hevoselle pieniä salaisuuksia, joista olet varma, ettei kukaan muu saa tietää ? Oletko koskaan saanut kiitokseksi otsallesi suuren suukon? Onko itseäsi montakertaa suurempi otus koskaan juossut innoissaan sinua vastaan, kun saavut sen luo ? Onko joku joskus näyttäny, miten paljon välittää sinusta, ilman ainuttakaan sanaa ?  Jos ei, niin et taida tietää hevosista juurikaan mitään.

Hevosen hoito on ykinkertaista. Mitä teet kun 800 kiloa luuta, lihasta ja nahkaa astuu varpaillesi, eikä suostu siirtymään? Mitä teet kun kyseinen massa määrä juoksee sinua kohti eikä aijo väistää. Mitä teet jos hevonen heristää kaviota ja luimistaa korvat kiinni niskaansa ? Miten toimit, jos itseppäinen hevonen litistää sinut seinäävasten?Mitä teet, jos et saakkaan hevosta ravaamaan tai laukkaamaan? Entä jos se ei pysähdykkään?  Miten solmit pintelit tai laitat martingaalit ? Entä jos sinun tulee niputtaa suitset, osaatko? Sitä minäkin.

Miksi ratsastus on ruualla leikkimistä ? Miksei koiranäyttelyitäkin kutsuta ruualla leikkimiseksi ? Tai jyrsijä näyttelyitä? Miksei tanssimista kutsuta sekopäiseksi hytkymiseksi tai taiteita sotkemiseksi? Ennen kaikkea. Miksi suurinosa pojista haukkuu ratsastusta ? Miten paljon on coolimpaa on luistella ympäri jäähallia, ja yrittää saada ohut, musta kiekko itselleen ja sitten maaliin?  Miten hulluna jalkapallon perässä juoksevat pojat ovat muka parempia, kuin ratsastajat ? Miten paljon fiksummalta se muka näyttää ?

Ja kyllä itse henkilökohtasesti oon sitä mieltä, että kyllä tälläsellä kelpaa ratsastella ;)

_______________________________________________________________________

Tiedän että tuun todennäkösesti saamaan tästä älyttömästi kritiikkiä, varsinki sellasilta ihmisiltä, jotka omistaa hevosia, ja tietää niistä monenmonen vuoden kokemuksella paljon enemmän ku minä. Kuitenkin tä on mun näkemys kaikesta, ja tä on ikäänku kirjotettu sellasille ihmisille, jotka ei melkeen koskaan edes oo hevosta nähny, mutta kertoo silti mulle, miten kaikki on niin hirveen helppoa.

( kopioitu mun blogista osotteesta http://for-nothing-veera.blogspot.com/ )

♥ Welles

Lauantaina äiti oli munkanssa talleilla, joten ei ollut minkäänlaista aikataulua. Siispä päätin ratsastaa. Talleilla ei vielä ollut muita, eli sai ihan rauhassa hommailla :)

Tosiaan, lauantaina kaikki sujui tosi hyvin. Ei ollut ongelmia suitsimisessa tai pahemmin missään muussakaan. Kenttäkin oli jo sen verran kuiva ja hyvä, että poniki jaksoi siellä tarpoa. Ratsastin nelisenkymmentä minuttia, ja taivuttelin volteilla. Vaikka Welles olikin suht' reippaalla päällä, oli siinä kyllä hommaa saada säilytettyä sellanen reippaus.
 Huomasin, että Welles kulkee hirveen paljon kivammin harjotusravatessa. Sillon se on jotenkin paljon enemmän siinä alla, ja paremmin hallittavissakin.

 Wellesistä jo huomaa sen, että se tuntee mut, ja luottaa muhun :) Se on hurjan ihana, ja oon tosi ilonen että mulla on ollu mahdollisuus tutustua tähän otukseen ♥ Tänään valittelin Liljalle, miten kovin haluisin hiplata Wellesin korvia, mutta kun se ei tykkää, että niihin kosketaan. Samalla kuitenkin koitin, että mitäs Welles oikeastaan sanoisi, jos ihan pikkusen koittaisin. Eipä Welles varmaan edes huomannut, kun hiplailin hetken sen korvia :)

Kaikki tosiaan meni kivasti, laukat nousi ookoosti, paremmin vasempaan kierrokseen. Wellesille täytyy varsinkin laukattaessa antaa aika pitkät ohjat, koska sen pää heiluu aika isosti, ja pienimmästäkin pidätteestä se rikkoo raviin, tai vaikka suoraan käyntiin :) Haha kertoo varmaan jotain sen laukasta :)

Mä loppulaukat annoin mennä ihan pitkin ohjin, pyrin ohjaamaan painoavuilla ( joka muuten sujus ihan yllättävän hyvin :)). Tuli kyllä hieno fiilis laukata pitkin ohjin yhdellä kädellä, heheh. Vielä muutama siirtyminen painoavuilla ja sitten olikin menny niin hyvin ja hevonen oli suht hikinen ja väsynyt, että oli hyvä aika lopettaa siihen :)

 Sunnuntaina sainki Liljan tallille kuvailemaan. Harjailin tarhassa, ja taluttelin hetken kentällä. Kulutin paljon aikaa pelkästään löllien ja halien heppasta♥ Päivän päätteeks Liljankanssa koitettiin vähän siivoilla W:n tarhaa, mutta kaiken tän sateen jälkeen, se oli vaan savimöykky, josta ei kyllä hirveesti mitään saanukkaan irti, joten toiseen kertaan jäi se homma.

ps. tein tänään hyvän työn bussissa, tallille tultaessa. Mä istuin Liljan vieressä, mutta 'käytävän' toisella puolella, ikkunapaikalla istus sellanen siistiin pukuun pukeutunu, vähän vanhempi mies, jolla oli käytävän puoleisessa penkissä iso salkku ja sen päällä lehtiä. Se mies luki jotain lehteään, kun siltä tippus siihen käytävälle yks. Mä ystävällisesti nostin sen lehden sille :) Noinki pienestä jutusta tuli koko loppupäiväks ilonen olo !! :)