Long time no see.

Moikka ! Pahoitteluni, että Welles-blogi on vähän jäänyt. En vaan koe kovin jännittäväksi kertoa toisiaan toistavista päivistä. Varsinkaan kun mulla ei ikinä ole edes kameraa / kuvaajaa mukana.

Nyt kuitenkin tulee vähän erilainen postaus- vaikkakin ilman kuvia...

Mä nimittäin kävin perjantaina kokeilemassa yhtä toista heppasta, jos alkaisin Wellesin lisäksi liikuttamaan kerran viikossa sitä. Kaikki meni tosi hyvin. Topi oli pieni mutta tanakka suomipoika, joka asustaa kivalla yksityistallilla. Maastojakin riittänee. Hoidettaessa Topi oli kiltti, joskin vähän tänttärä ja sättä.

Ratsastettiin kiva maastoreitti ( ahh ihanaa ! en edes muista millon viimeksi pääsin maastoon ♥ ), jonka aikana totesin, että Topi oli aivan mielettömän ihana ! Eteenpäin pyrkivä, mutta lapasessa pysyvä, ja kantoi itse itseään. Wellesinkanssa joutuu aina ihan hirveesti työskentelemään ihan vaan ylläpitämään liikettä, joten oli niin mukavaa päästä ratsastamaan reippaalla hepalla.

 Maastot tosiaan oli kivoja, kuljettiin kokoajan leveää hiekkatietä pitkin- ympärillä vaan puita ja peltoja, ja muutama talo. Kun sitten oltiin aikeissa kääntyä takas tallille päin, päätettiin nostaa laukka. Koko matkan oltiin Topinkanssa kuljettu jonon kärjessä, mutta kun tehtiin u- käännös- oltiin luonnollisesti jonon viimeisiä ( okei, siinä vaiheessa " jonossa " oltiin enää mä ja Julia :) ). Siinä sitten huomasin, että Julia nostaa laukkaa, ja päätin sitten itekki karauttaa ratsun liikkeelle ( :D öh ? ). Hahahah tuli vaan pari mutkaa matkaan, kun Topille tulikin vähän kiire. Ensin se säntäs jumalattomaan kiitolaukkaan, jonka aikana lensi perse vähintään viisi kertaa. Oikeestaan- ne pukit tais olla sellasia, että se hyppäs eteenpäi, ja siinä vaiheessa ku mikää jalka ei osunu maahan, lensi perse :D Vielä pukkien jälkeen lähti kunnon rallipätkä. Oli  n   ä   i   n  lähellä, etten lentäny komeessa kaaressa alas. Kun lopulta Topi pysähtys edessäolevan hepan peppuun, niin aloin innoissani kertoa julialle tapahtunutta :D

Olin ylpeä itestäni, kun ei tullu ees paniikki sen jälkeen. Vielä about vuos sitte olisin täristen kiivenny alas hepan selästä, ja taluttanu loppumatkan. Mutta nyt ei kyllä tuntunu missää. Oli mahtava kokemus :)

Lopuksi vielä mentiin yhdelle ruohopellolle vähän ratsastamaan. Kokeilin saada vähän tuntumaa heppaan, pohkeenväistöjä, ravailin yms. Olin ihan pilvissä, kun kaikki sujui loistavasti. Topi välillä laski päätäänkin ja astui kivasti alleen, ekaa kertaa elämässäni onnistuin jopa ravi väistöissä :)

Haluaisin todella kovin alkaa vuokrata Topiakin, pääsisin ehkä vähän jopa kehittymään. Ikäväkyllä matkassa on niin paljon ongelmia, että taisi tä kokemus jäädä vain yhteen kertaan :( Toivottavasti Topi löytää hyvän vuokraajan, joka saa sen kanssa kokea ties mitä hauskaa :)


No onhan mull welles ♥ siitä en päästä irti, ennenku on ihan pakko. Ensviikonloppuna meenki vaan sunnuntaina, kun on lauantaina ripari tapaaminen. Suottapi olla et saan kuvaajanki mukaan.

Ruualla leikkimistä ..

Sanovat, että ratsastus on ruualla leikkimistä. Sanovat sen olevan helppoa.
Hevonen, 170cm korkea, 800 kiloa painava. Kun hevonen seisoo edessäsi ja puhaltaa ilmaa keuhkoistaan, sen sydän lyö. Kun sen sydän lyö, se ei ole ruokaa. Kun se juoksee 40 kilometrin tuntinopeudella ohitsesi, se ei ole ruokaa. Se on elävä, arvaamaton olento.

Ratsastus on helppoa. Niinkö? Yksikin väärä liike, ja hevonen voi tehdä juuri päinvastoin odotuksiasi. Se voi alkaa peruuttaa, kiemurrella tai vaikka hypätä pystyyn. Se saattaa nostaa laukan tai pysähtyä kokonaan. Se saattaa tehdä äkkikäännöksen tai sivuloikan. Ratsastustermejä on satoja, tuhansiakin. Kaikki ei siis taidakkaan olla niin yksinkertaista kuin luulit, eihän?

Me ratsastajat onnistumme kaikessa tässä. Saamme valtavan, yli kymmenenkertaa itsemme kokoisen eläimen kulkemaan allamme täysin oman tahtomme mukaan. Uskallamme nousta arvaamattoman saaliseläimen selkään, jonka ainoa selviytymiskeino luonnossa on pakoon juokseminen. Uskallamme nostaa laukan ja hypätä jopa yli metrin esteitä eläimen kanssa, joka voisi heittää ratsastajan selästään sekunneissa, ja aiheuttaa tälle pahoja vaurioita, toisinaan jopa kuoleman. 

Hevoset haisee. Totta. Tallilla saattaa jonkun hienohelman nenään tuoksahtaa toiselta kun omassa palatsissaan. Todellisuudessa hevosen lanta haisee, ei hevonen. Mutta väitätkö, että oma tuotuksesi tuoksuisi ruusuilta ja mansikoilta. Tuskimpa.

Hevoset ovat tunteettomia ja tylsiä. Oletko koskaan halannut isoa, lämmintä, pehmeää hevosta ? Oletko koskaan silittänyt hevosen päätä niin, että hevonen on laskenut sen syliisi ? Oletko koskaan kertonut hevoselle pieniä salaisuuksia, joista olet varma, ettei kukaan muu saa tietää ? Oletko koskaan saanut kiitokseksi otsallesi suuren suukon? Onko itseäsi montakertaa suurempi otus koskaan juossut innoissaan sinua vastaan, kun saavut sen luo ? Onko joku joskus näyttäny, miten paljon välittää sinusta, ilman ainuttakaan sanaa ?  Jos ei, niin et taida tietää hevosista juurikaan mitään.

Hevosen hoito on ykinkertaista. Mitä teet kun 800 kiloa luuta, lihasta ja nahkaa astuu varpaillesi, eikä suostu siirtymään? Mitä teet kun kyseinen massa määrä juoksee sinua kohti eikä aijo väistää. Mitä teet jos hevonen heristää kaviota ja luimistaa korvat kiinni niskaansa ? Miten toimit, jos itseppäinen hevonen litistää sinut seinäävasten?Mitä teet, jos et saakkaan hevosta ravaamaan tai laukkaamaan? Entä jos se ei pysähdykkään?  Miten solmit pintelit tai laitat martingaalit ? Entä jos sinun tulee niputtaa suitset, osaatko? Sitä minäkin.

Miksi ratsastus on ruualla leikkimistä ? Miksei koiranäyttelyitäkin kutsuta ruualla leikkimiseksi ? Tai jyrsijä näyttelyitä? Miksei tanssimista kutsuta sekopäiseksi hytkymiseksi tai taiteita sotkemiseksi? Ennen kaikkea. Miksi suurinosa pojista haukkuu ratsastusta ? Miten paljon on coolimpaa on luistella ympäri jäähallia, ja yrittää saada ohut, musta kiekko itselleen ja sitten maaliin?  Miten hulluna jalkapallon perässä juoksevat pojat ovat muka parempia, kuin ratsastajat ? Miten paljon fiksummalta se muka näyttää ?

Ja kyllä itse henkilökohtasesti oon sitä mieltä, että kyllä tälläsellä kelpaa ratsastella ;)

_______________________________________________________________________

Tiedän että tuun todennäkösesti saamaan tästä älyttömästi kritiikkiä, varsinki sellasilta ihmisiltä, jotka omistaa hevosia, ja tietää niistä monenmonen vuoden kokemuksella paljon enemmän ku minä. Kuitenkin tä on mun näkemys kaikesta, ja tä on ikäänku kirjotettu sellasille ihmisille, jotka ei melkeen koskaan edes oo hevosta nähny, mutta kertoo silti mulle, miten kaikki on niin hirveen helppoa.

( kopioitu mun blogista osotteesta http://for-nothing-veera.blogspot.com/ )

♥ Welles

Lauantaina äiti oli munkanssa talleilla, joten ei ollut minkäänlaista aikataulua. Siispä päätin ratsastaa. Talleilla ei vielä ollut muita, eli sai ihan rauhassa hommailla :)

Tosiaan, lauantaina kaikki sujui tosi hyvin. Ei ollut ongelmia suitsimisessa tai pahemmin missään muussakaan. Kenttäkin oli jo sen verran kuiva ja hyvä, että poniki jaksoi siellä tarpoa. Ratsastin nelisenkymmentä minuttia, ja taivuttelin volteilla. Vaikka Welles olikin suht' reippaalla päällä, oli siinä kyllä hommaa saada säilytettyä sellanen reippaus.
 Huomasin, että Welles kulkee hirveen paljon kivammin harjotusravatessa. Sillon se on jotenkin paljon enemmän siinä alla, ja paremmin hallittavissakin.

 Wellesistä jo huomaa sen, että se tuntee mut, ja luottaa muhun :) Se on hurjan ihana, ja oon tosi ilonen että mulla on ollu mahdollisuus tutustua tähän otukseen ♥ Tänään valittelin Liljalle, miten kovin haluisin hiplata Wellesin korvia, mutta kun se ei tykkää, että niihin kosketaan. Samalla kuitenkin koitin, että mitäs Welles oikeastaan sanoisi, jos ihan pikkusen koittaisin. Eipä Welles varmaan edes huomannut, kun hiplailin hetken sen korvia :)

Kaikki tosiaan meni kivasti, laukat nousi ookoosti, paremmin vasempaan kierrokseen. Wellesille täytyy varsinkin laukattaessa antaa aika pitkät ohjat, koska sen pää heiluu aika isosti, ja pienimmästäkin pidätteestä se rikkoo raviin, tai vaikka suoraan käyntiin :) Haha kertoo varmaan jotain sen laukasta :)

Mä loppulaukat annoin mennä ihan pitkin ohjin, pyrin ohjaamaan painoavuilla ( joka muuten sujus ihan yllättävän hyvin :)). Tuli kyllä hieno fiilis laukata pitkin ohjin yhdellä kädellä, heheh. Vielä muutama siirtyminen painoavuilla ja sitten olikin menny niin hyvin ja hevonen oli suht hikinen ja väsynyt, että oli hyvä aika lopettaa siihen :)

 Sunnuntaina sainki Liljan tallille kuvailemaan. Harjailin tarhassa, ja taluttelin hetken kentällä. Kulutin paljon aikaa pelkästään löllien ja halien heppasta♥ Päivän päätteeks Liljankanssa koitettiin vähän siivoilla W:n tarhaa, mutta kaiken tän sateen jälkeen, se oli vaan savimöykky, josta ei kyllä hirveesti mitään saanukkaan irti, joten toiseen kertaan jäi se homma.

ps. tein tänään hyvän työn bussissa, tallille tultaessa. Mä istuin Liljan vieressä, mutta 'käytävän' toisella puolella, ikkunapaikalla istus sellanen siistiin pukuun pukeutunu, vähän vanhempi mies, jolla oli käytävän puoleisessa penkissä iso salkku ja sen päällä lehtiä. Se mies luki jotain lehteään, kun siltä tippus siihen käytävälle yks. Mä ystävällisesti nostin sen lehden sille :) Noinki pienestä jutusta tuli koko loppupäiväks ilonen olo !! :)

Perjantai, tiistai ja perjantai :) ♥

Hupsista, täkin sivu blogista on vähän jäänyt :o Oon tosiaan käyny Wellesillä muutamat kerrat ensimmäisen postauksen jälkeen, mutta koska nyt tämä viikko oli vähän erilainen, niin päätinpähän päivitellä.

Eli koska Wellesin omistajalla on muita kiireitä, kävinkin viikonlopun sijaan/ lisäksi Wellesillä tiistaina, ja perjantaina. Viikonloppu tietysti kuuluu myös meidän päiviin, mutta koska Hanna ei ole ponin kanssa aikoihin touhuillut, haluaa hän tod. näk. mennä yksikseen :)

Tiistaina ehdin tallille tietysti vasta koulun jälkeen, eli melko " myöhään ". Vasta neljän aikoihin. Mulla oli Suvi mukana, ja oli kivaa saada seuraa. Tallilla kuitenkin oli aivan älyttömästi ihmisiä hääräilemässä hevostensa kanssa, ettei ollut tilaa käytävillä, jossa Welles tavallisesti hoidetaan. Siispä vaan hoidin ponin huolellisesti tarhassa, ja lähdin tajuttelemaan sitä kentälle. Puolisen tuntia siinä juostiin uralla ja tehtiin voltteja, ja heppa olikin loppuvaiheessa jo ihan kivasti kuulolla, eikä enää pelleillyt omiaan, vaikka olikin vähän pöljä :)

 Perjantaina pääsinkin tallille jo aikasemmin, koska oli lyhkänen koulupäivä. Olin hoitamassa hevosta käytävällä ( ♥ jes ) jo vähän yli kahdelta. Talli alue oli täysin kuravelliä, johon uppos kivasti polveen asti, kun koitti tarpoa.. Hoitelin siinä heppasta kaikessa rauhassa. Kaikki meni tosi hyvin, vaikka suitset oli taas vähän ongelma, mutta selvittiin sitten siitäkin. Kentällä pyörittiin taas ihan kahden, eikä kentälle mennessäkään pelottanut, vaikka ohitettiin hurja traktori ( talliin tulo matkalla se olikin sitten ihan eri juttu taas :)). Kenttäkin oli sateen jälijtä aika vetelä, ja Welles parhaansa mukaan väisteli kaikki lammikot ...
Ratsastelin aluksi vähän kulmia, jonka jälkeen aloin tehdä kaheksikkoa ja koitin taivutella. Wellesin oli kyllä Niiin tahmee, että.. Laukankin nostin vaan muutaman kerran molempiin suuntiin. Welles ei edes pelästynyt mitään, vaikka tiellä liikku isoja- äänekkäitä rekkoja.. Tosin kyllä se niitä aika paljon jännitti, kun ohi menivät :) Nomutta ratsastelun jälkeen poni tarhaan ja loimi niskaan ♥ Kiva päivä jälleen kerran :)

( Viime perjantaina ( 21.9.2012 ) myös taluttelin Wellesiä puolisen tuntia kentällä, ja ai että mikä päivä sillä olikaan. Jokainen asia tuntu ihan hirveen pelottavalta, ja kokoajan kuljettiin vähän pää ylhäällä ja korvat höröllä. Muutaman kerran se taluttaessa pelästyskin vähän enemmän, ja juoksi hetken ympyrää mun ympärillä :) )


.. sori vanhoista kuvista.. Ei oo ollu kameraa tai kuvaajaakaan pahemmin mukana :) 

Aloitus ♥

Eli siis alotan nyt blogin, joka on omistettu vain, ja ainoastaan hevosiin, ja lähinnä vuokrahevoseeni Wellesiin, jota vuokraan kahdesti viikossa.

Voisinpas vaikka alottaa ihan sillä, että ensimmäisen kerran näin Wellesin 12.8.2012 sunnuntaina. Welles oli iso, laiha, ja vähän pelottavakin. Muutaman ekan kerran kävin Hannankanssa, lähinnä vaan sivustaseuraajana. Harjailla ja talutella sain, mutta selkään en vielä tohdinnut nousta. Kuitenkin kun lopulta tajusin istuvani Wellesin selässä, olin yhtä hymyä. Koska Welles vasta palailee kesälomaltaan, se on tahmea ja laiskahko, ja koittaa päästä sieltä, mistä aita on matalin. Sen kanssa joutuu työskentelemään hirveesti, jotta saa sen kivasti kuulolle. On kuitenkin kiva huomata miten se alkaa jo vähän vetreytyä ; nostaa jo hienosti laukankin vasempaan kierrokseen- oikee on sille paljon vaikeempi, mutta alkaa sekin jo sujua.

 Welles on tosi monipuolinen hevonen. Se on aika säikky, ja saattaa pelästyä mitä ihmeellisimpiä asioita aina, kun sille päälle sattuu. Hoidettaessa Wellesin täytyy aina nähdä joku heppakaveri, niin se pysyy vähän nätimmin paikallaan. Kuitenkaan Welles ei ole kovin kärsivällinen, ja pitkän aikaa seisottuaan alkaa viskomaan päätään, kuopimaan ja sättäämään hirveesti. Welles ei myöskään anna koskea korviinsa, joka hankaloittaa tietysti riimun ja suitsien laittoa. Tavoillaan kyseinen herra on opettanut huomaamattaan mulle jos jonkinlaista, kuten rauhallisuutta, määrätietoisuutta ja rohkeutta. Tallilla olen oppinut myös linimenttien- ja muiden aineiden laittoa, heinäpussin täyttöä ja ruokien laittoa.

Welles on tosi persoonallinen, ja nauttii kaikesta huomiosta ihan täysillä. Ja valehtelematta Welles omaa maailman lempeimmät silmät :) Tykkään tästä hepasta ihan kauheesti, ja toivon että meidän yhteinen taival kestää ihan loppuun saakka ♥

Welles

ruuna

s. 26.4.1994

Lämminverinen ratsuhevonen ( Puoliverinen )

vuokrahevonen♥