Long time no see.

Moikka ! Pahoitteluni, että Welles-blogi on vähän jäänyt. En vaan koe kovin jännittäväksi kertoa toisiaan toistavista päivistä. Varsinkaan kun mulla ei ikinä ole edes kameraa / kuvaajaa mukana.

Nyt kuitenkin tulee vähän erilainen postaus- vaikkakin ilman kuvia...

Mä nimittäin kävin perjantaina kokeilemassa yhtä toista heppasta, jos alkaisin Wellesin lisäksi liikuttamaan kerran viikossa sitä. Kaikki meni tosi hyvin. Topi oli pieni mutta tanakka suomipoika, joka asustaa kivalla yksityistallilla. Maastojakin riittänee. Hoidettaessa Topi oli kiltti, joskin vähän tänttärä ja sättä.

Ratsastettiin kiva maastoreitti ( ahh ihanaa ! en edes muista millon viimeksi pääsin maastoon ♥ ), jonka aikana totesin, että Topi oli aivan mielettömän ihana ! Eteenpäin pyrkivä, mutta lapasessa pysyvä, ja kantoi itse itseään. Wellesinkanssa joutuu aina ihan hirveesti työskentelemään ihan vaan ylläpitämään liikettä, joten oli niin mukavaa päästä ratsastamaan reippaalla hepalla.

 Maastot tosiaan oli kivoja, kuljettiin kokoajan leveää hiekkatietä pitkin- ympärillä vaan puita ja peltoja, ja muutama talo. Kun sitten oltiin aikeissa kääntyä takas tallille päin, päätettiin nostaa laukka. Koko matkan oltiin Topinkanssa kuljettu jonon kärjessä, mutta kun tehtiin u- käännös- oltiin luonnollisesti jonon viimeisiä ( okei, siinä vaiheessa " jonossa " oltiin enää mä ja Julia :) ). Siinä sitten huomasin, että Julia nostaa laukkaa, ja päätin sitten itekki karauttaa ratsun liikkeelle ( :D öh ? ). Hahahah tuli vaan pari mutkaa matkaan, kun Topille tulikin vähän kiire. Ensin se säntäs jumalattomaan kiitolaukkaan, jonka aikana lensi perse vähintään viisi kertaa. Oikeestaan- ne pukit tais olla sellasia, että se hyppäs eteenpäi, ja siinä vaiheessa ku mikää jalka ei osunu maahan, lensi perse :D Vielä pukkien jälkeen lähti kunnon rallipätkä. Oli  n   ä   i   n  lähellä, etten lentäny komeessa kaaressa alas. Kun lopulta Topi pysähtys edessäolevan hepan peppuun, niin aloin innoissani kertoa julialle tapahtunutta :D

Olin ylpeä itestäni, kun ei tullu ees paniikki sen jälkeen. Vielä about vuos sitte olisin täristen kiivenny alas hepan selästä, ja taluttanu loppumatkan. Mutta nyt ei kyllä tuntunu missää. Oli mahtava kokemus :)

Lopuksi vielä mentiin yhdelle ruohopellolle vähän ratsastamaan. Kokeilin saada vähän tuntumaa heppaan, pohkeenväistöjä, ravailin yms. Olin ihan pilvissä, kun kaikki sujui loistavasti. Topi välillä laski päätäänkin ja astui kivasti alleen, ekaa kertaa elämässäni onnistuin jopa ravi väistöissä :)

Haluaisin todella kovin alkaa vuokrata Topiakin, pääsisin ehkä vähän jopa kehittymään. Ikäväkyllä matkassa on niin paljon ongelmia, että taisi tä kokemus jäädä vain yhteen kertaan :( Toivottavasti Topi löytää hyvän vuokraajan, joka saa sen kanssa kokea ties mitä hauskaa :)


No onhan mull welles ♥ siitä en päästä irti, ennenku on ihan pakko. Ensviikonloppuna meenki vaan sunnuntaina, kun on lauantaina ripari tapaaminen. Suottapi olla et saan kuvaajanki mukaan.